Moni haaveilee unelmakumppanin löytämisestä – siitä yhdestä erityisestä henkilöstä, joka tuntuu täyttävän kaikki toiveemme. Unelmakumppaniin liitetään ajatus unelmasuhteesta, harmonisesta parisuhteesta, jossa ymmärrys, rakkaus ja luottamus kukoistavat. Mutta mistä osatekijöistä unelmakumppanin idea todella koostuu, ja miten realistista on löytää tai rakentaa oma unelmasuhde? Tässä artikkelissa pureudutaan aiheeseen useasta näkökulmasta: psykologisesta ja kulttuurisesta taustasta modernin deittailun ilmiöihin, parisuhdepsykologian tutkimustuloksiin ja lopuksi käytännön vinkkeihin, joiden avulla unelmasuhdetta voi tavoitella.
Psykologinen näkökulma unelmakumppaniin
Ihmisillä on usein mielessään kuva ihannepuolisosta, eräänlaisesta listasta ominaisuuksia, joita unelmakumppanintoivotaan edustavan. Psykologit ovat pitkään tutkineet, mitkä tekijät vetävät ihmisiä toistensa puoleen. Yksi ikiaikainen kysymys on, vetävätkö samanlaiset persoonallisuudet toisiaan puoleensa vai viehättyvätkö ihmiset vastakohdista. Tutkimustuloksia löytyy molempien näkemysten tueksi, eikä persoonallisuuksien samankaltaisuus tai erilaisuus yksin näyttäisi ratkaisevan vetovoimaa – tuoreiden havaintojen mukaan pelkkä persoonallisuuksien yhteensopivuus ei välttämättä ennusta suhteen onnistumista. Toisin sanoen, pelkkä “sopivuus paperilla” ei takaa todellista kemiaa.
Mielenkiintoista kyllä, uudet tutkimukset viittaavat siihen, etteivät ihmiset aina itsekään tiedä tarkalleen, mitä haluavat – ainakaan ennen kuin kokevat sen käytännössä. Ideaali kumppani saatetaan mielessä kuvitella tiettyjen piirteiden summaksi, mutta tosielämässä aivan toiset seikat voivat ratkaista onnellisuuden. Laaja, yli 10 000 osallistujan kansainvälinen tutkimus vertasi ihmisten listaamia “ihannekumppanin” ominaisuuksia heidän tosiasiallisiin kumppaneihinsa ja suhteidensa laatuun. Tulokset olivat paljastavia: jotkin piirteet, joita ihmiset pitivät ihanteina(esimerkiksi kärsivällisyys tai emotionaalinen vakaus), eivät todellisuudessa ennustaneetkaan suhdetyytyväisyyttä niin vahvasti kuin luultiin. Samoin eräät ominaisuudet, joille ei annettu suurta painoa etukäteen, osoittautuivatkin tosielämässä erittäin merkittäviksi. Esimerkiksi “hyvä rakastaja” nousi tutkimuksessa tärkeimmäksi toteutuneeksi ominaisuudeksi kumppanissa, vaikka se oli vasta sijalla 12 ihmisten ennakkotoivelistalla. Myös fyysinen vetovoima vaikutti käytännössä enemmän kuin ideaalilistaa laatiessa myönnettiin: esimerkiksi puoleensavetävyyteen, viehättävään ulkonäköön ja vaikkapa tuoksuun liittyvät seikat korostuivat, kun ihmiset arvioivat oikeaa kumppaniaan ja suhdettaan.
Nämä havainnot viittaavat siihen, että unelmakumppanin konsepti saattaa psykologisesti olla osin illuusio tai ainakin liikkuva maali. Ihmiset saattavat korostaa sosiaalisesti suotavia ominaisuuksia unelmapuolisossa – kuten ystävällisyyttä, kunnollisuutta tai taloudellista vakautta – mutta oma todellinen onnellisuus saattaakin löytyä yllättävämmistä lähteistä. On helppo luoda mielessään täydellinen hahmo, mutta käytännössä suhteen dynamiikka, arjen yhteensopivuus ja molemminpuolinen vetovoima ratkaisevat. Psykologinen näkökulma muistuttaakin, että unelmakumppani ei ehkä ole luettelo rasti ruutuun -ominaisuuksia, vaan henkilö, jonka kanssa tunneyhteys ja vuorovaikutus toimivat aidosti. Parhaimmillaan kumppani tuo meissä esiin hyviä puolia ja tukee kasvuamme ihmisenä – ja tämä voi toteutua monella eri tavalla, joskus odottamattomankin henkilön kanssa.
Kulttuurinen näkökulma unelmakumppaniin
Se, millaisena unelmakumppani nähdään, ei synny tyhjiössä, vaan kulttuuri muokkaa ihanteitamme voimakkaasti. Antropologinen ja psykologinen tutkimus on löytänyt sekä universaaleja piirteitä että kulttuurisidonnaisia eroja siinä, mitä kumppanilta toivotaan. Esimerkiksi maailmanlaajuisesti sekä miehet että naiset arvostavat puolisossa johdonmukaisesti ystävällisyyttä ja älykkyyttä korkealle. Nämä piirteet – ystävällinen luonne ja äly – ovat David Bussin klassisen, 37 kulttuurin yli käsittäneen tutkimuksen mukaan kärjessä lähes kaikilla. Toisaalta samassa tutkimuksessa ilmeni eräitä toistuvia eroja: miehet painottivat keskimäärin ulkonäköä ja nuoruutta kumppanissa naisia enemmän, kun taas naiset arvostivat miehiä useammin kumppanin sosioekonomista statusta ja kykyä huolehtia perheestä. Esimerkiksi 36:ssa 37:stä tutkitusta kulttuurista naiset pitivät ”hyviä taloudellisia edellytyksiä” tärkeämpänä ominaisuutena puolisossa kuin miehet, ja 34:ssä kulttuurissa miehet puolestaan arvostivat naisia enemmän puolisonsa viehättävää ulkonäköä. Evoluutiopsykologisesti tämä on selitetty sillä, että naiset ovat historiallisesti hyötyneet kumppanin resurssien tuomasta turvasta, kun taas miehet ovat painottaneet hedelmällisyyden merkkejä kuten nuoruutta ja terveyttä.
Kulttuurinen tausta kuitenkin määrittää näiden preferenssien voimakkuutta. Yhteiskunnissa, joissa sukupuolten välinen tasa-arvo on korkeampi, perinteiset erot kumppanivalintakriteereissä kaventuvat. Sosiaalisen rooliteorian mukaan monet sukupuolten väliset erot puolison preferensseissä johtuvat paljolti vallitsevista yhteiskunnallisista rooleista, eivät niinkään muuttumattomista biologisista taipumuksista. Toisin sanoen kulttuuri voi joko vahvistaa tai heikentää käsitystämme siitä, millainen unelmakumppanin “kuuluu” olla miehelle tai naiselle. Esimerkiksi nykypäivän Suomessa mies voi hyvin toivoa puolisoltaan huolenpitokykyä ja lämpöä (piirteitä, joita perinteisesti on korostettu naiselle), ja nainen saattaa etsiä kumppanista emotionaalista kypsyyttä ja kumppanuutta enemmän kuin taloudellista turvaa – kulttuurimme ihanteet ovat muuttuneet ajan myötä.
Myös parisuhteeseen liittyvät odotukset ovat kulttuurin muovaamia. Länsimaisessa kulttuurissa korostuu ajatus romanttisesta rakkaudesta ja sielunkumppanista, “siitä oikeasta”, joka on ennalta kohtalon meille valitsema. Tällainen ajatusmalli on suhteellisen uusi ihmiskunnan historiassa – vielä muutama vuosisata sitten monessa kulttuurissa avioliitot solmittiin perheen, suvun tai taloudellisten seikkojen perusteella, eikä henkilökohtainen onni tai romanttinen intohimo ollut ensisijaista. Järjestetyt avioliitot ovat yhä nykyäänkin yleisiä joissakin kulttuureissa. Mielenkiintoista kyllä, tutkimukset osoittavat, että sekä järjestetyissä liitoissa että niin sanotuissa rakkausliitoissa voidaan yltää yhtä korkeaan onnellisuuteen. Esimerkiksi eräässä Yhdysvalloissa asuvilla intialaistaustaisilla pareilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että järjestettyjen avioliittojen osapuolet olivat yhtä tyytyväisiä, sitoutuneita ja rakastuneita puolisoihinsa kuin parit, jotka olivat menneet naimisiin rakkaudesta oman valintansa mukaan. Rakkaus, kumppanuus ja sitoutuminen näyttävät siis olevan mahdollisia monenlaisissa järjestelyissä, kun olosuhteet ovat oikeat. Tämä haastaa länsimaisen ajatuksen, että vain vapaasti valitsemalla voisi löytää sen “unelmakumppanin” – joskus rakkaus voi syttyä ja syventyä myös liitoissa, jotka alkavat ilman romanttista huumaa.
Kulttuuri ei muokkaa ainoastaan sitä, keitä pidämme viehättävinä, vaan myös odotuksiamme suhteen kulusta. Populaarikulttuuri ja media – Hollywood-elokuvat, TV-sarjojen rakkaustarinat, romantiikkaa ihannoivat kirjat – luovat vahvoja mielikuvia unelmasuhteesta. Nämä tarinat voivat antaa inspiraatiota, mutta myös asettaa epärealistisia standardeja. Tuoreen psykologisen tutkimuksen mukaan paljon romanttisia elokuvia katsovat omaksuvat herkemmin uskomuksia kuten “kohtalo määrää kumppanit”, “jokaiselle on olemassa yksi sielunkumppani” ja “rakkaus syttyy silmänräpäyksessä tai ei ollenkaan”. Ongelmana on, että tosielämä ei yleensä vastaa tällaista käsikirjoitusta. Jos alkaa mitata omaa kumppania ja suhdetta elokuvien täydellisyyden mittapuulla, edessä on pettymyksiä. Kuten tutkija tiivisti: elokuvissa ihmiset ovat epärealistisen virheettömiä ja kaikki konfliktit ratkeavat tunnissa – oikeassa elämässä kukaan kumppani ei pysty täyttämään moitteettoman unelmahahmon roolia. Kulttuurimme romanttiset ihanteet voivat siis huomaamatta ruokkia jaarittelematta sanottuna epärealistisia odotuksia unelmakumppanin suhteen. Siksi on tärkeää tunnistaa, miten esimerkiksi viihteen luomat mallit vaikuttavat ajatuksiimme ja muistaa, että jokainen suhde on yksilöllinen, epätäydellinen ja silti arvokas omalla tavallaan.
Unelmakumppani modernissa deittailussa
Moderni deittailu on mullistanut kumppanin etsimisen tavat. Vielä muutama vuosikymmen sitten monille yleisin tapa löytää puoliso oli joko tuttavien kautta tai vaikkapa opiskelu- ja työympyröissä. Nyt elämme aikaa, jolloin kumppani löytyy yhä useammin internetistä. Vuonna 2010-luvun lopulla deittisovellukset ja -sivustot ohittivat ensimmäistä kertaa ystävien ja perheen kautta tapahtuvat esittelyt yleisimpänä parisuhteiden alkamisen keinona: esimerkiksi erään tutkimuksen mukaan vuonna 2017 jo 39 % heteropareista tapasi verkossa, kun vain 20 % tapasi toisensa ystävien kautta – 1990-luvulla tilanne oli päinvastainen. Verkko tarjoaa ennennäkemättömän laajan “ihmispankin” potentiaalisia kumppaneita, mikä on muuttanut deittailun luonteen hyvin henkilökohtaiseksi ja yksityiseksi puuhaksi. Siinä missä aiemmin ystäväpiiri tai perhe saattoi toimia portinvartijana ja suodattimena (järjestäen tapaamisia tai hyväksyen kumppanin), nyt sinkku voi mukavasti kotisohvaltaan selata satoja profiileja ja tehdä valintoja itsenäisesti. Deittisovellukset lupaavat algoritmien avulla löytää juuri sinulle sopivan unelmakumppanin laajasta ehdokasjoukosta, paljon tehokkaammin kuin perinteinen sattumanvarainen kohtaaminen baarissa tai kaupan kassajonossa.
Tämä kehitys on tuonut mukanaan kiistattomia etuja. Sovellusten kautta voi kohdata ihmisiä, joihin ei muuten arjessa törmäisi – ne laajentavat piiriä yli oman sosiaalisen kuplan rajojen. Tämä voi lisätä mahdollisuuksia löytää joku, joka todella vastaa arvojasi, kiinnostuksen kohteitasi tai elämänsuunnitelmiasi, vaikkei hän olisikaan valmiiksi “samassa kylässä”. Toisaalta perinteisen tukiverkon puuttuminen deittailussa voi tuoda myös haasteita. Kun tapaat kumppanin täysin oman verkostosi ulkopuolelta, et välttämättä saa samaa ystävien ja perheen luonnollista hyväksyntää tai tukea suhteelle. Tutkimuksissa on havaittu, että parit jotka ovat tavanneet verkossa raportoivat hieman matalampaa tyytyväisyyttä ja vakauden tunnetta liitossaan kuin ne, jotka tapasivat kasvokkain arkiympyröissään. Tämä ero saattaa selittyä osin sillä, että läheiset eivät ole olleet luontevasti sitomassa paria yhteen – perheen ja ystävien tuki voi jäädä vähäisemmäksi tai he jopa suhtautuvat varauksella “tuntemattomasta” piiristä tulleeseen kumppaniin. Moderni deittailu korostaa yksilön omaa vastuuta ja vapautta, mutta samalla suhde saattaa alkaa tyhjiössä ilman yhteisön luontaista liimaa.
Lisäksi digitaalisen deittailun kulttuuri on tuonut mukanaan uudenlaisia ilmiöitä. Kun mahdollisia treffikumppaneita on näennäisesti loputon virta, voi syntyä valinnan paradoksi: koska aina voi teoriassa löytyä vielä hieman parempi, vähän kiinnostavampi, aavistuksen “täydellisempi” ehdokas, kukaan kohdattu henkilö ei tunnu riittävältä. Deittisovellusten “swipe”-mekanismi tekee kumppanin etsinnästä osin kuin ostosluettelon selailua – profiilien virrassa ihmisestä tulee helposti “tuote”, jota arvioidaan pikaisesti kuvien ja parin sanan perusteella. Niinpä deittailija saattaa hylätä potentiaalisen hyvänkin kandidaatin hyvin pienten puutteiden vuoksi, koska ajatus siitä, että seuraava pyyhkäisy voisi tuoda eteen vielä paremman vaihtoehdon, elää vahvana. Tämä mentaliteetti voi paradoksaalisesti vaikeuttaa unelmakumppanin löytymistä: täydellisyyden tavoittelu tekee ihmisistä kertakäyttöisiä ja jokainen pikku vika korostuu liikaa. Yksi konkreettinen esimerkki on sinkkujen “ostoslistat” vaatimuksista, joita tulevan kumppanin pitäisi täyttää. Kynnys antaa mahdollisuus jollekin, joka ei rastita kaikkia laatikoita, on noussut. Kuitenkin tosielämän onni saattaa piillä ihmisessä, joka yllättää positiivisesti odotusten ulkopuolella – mutta tätä ei voi huomata, jos treffit loppuvat heti pienen epätäydellisyyden paljastuttua.
Moderniin deittailuun liittyy myös uudenlaisia haasteita tunnetasolla. Nopeatempoinen viestintä ja kohtaamisten sarja altistavat ilmiöille kuten ghostaaminen (yhtäkkiä yhteydenpidon katkaiseminen ilman selitystä) ja deittiuupumus. Jatkuva käytettävissä oleminen, torjutuksi tulemiset ja pinnallinen vuorovaikutus voivat syödä jaksamista ja itseluottamusta kumppanin etsimisessä. Tutkimuksissa onkin löydetty viitteitä siitä, että aktiivinen deittisovellusten käyttö voi kuormittaa mielenterveyttä: paljon swippaavat käyttäjät raportoivat keskimäärin korkeampia ahdistuneisuuden ja masennuksen tasoja kuin ne, jotka eivät käytä sovelluksia. On epäselvää, johtuuko tämä suoraan sovellusten vaikutuksesta vai siitä, että ahdistuneet ihmiset hakeutuvat useammin sovelluksiin, mutta yhteys on havaittu. Myös kehonkuva ja itsetunto voivat joutua koetukselle jatkuvassa arvostelukulttuurissa, jossa pari sekuntia riittää pyyhkäisemään jonkun “ohi”. Moderni deittailu voikin tuntua ajoittain armottomalta, mikä on hyvä tunnistaa: unelmakumppanin etsintä tämän päivän teknologisessa ympäristössä vaatii sekä itsetuntemusta että armollisuutta itseä ja muita kohtaan. Paras lopputulos syntyy usein, kun yhdistetään teknologian tuomat mahdollisuudet terveeseen realismiin – annetaan ihmisille tilaisuus tutustua pintaa syvemmältä, hyväksytään epätäydellisyys ja muistetaan huolehtia myös omasta jaksamisesta deittiviidakossa.
Parisuhdepsykologia ja unelmasuhde
Mistä aineksista muodostuu unelmasuhde – kestävä, onnellinen parisuhde unelmakumppanin kanssa? Parisuhdepsykologian tutkimus on kaivautunut syvälle pitkien, tyydyttävien ihmissuhteiden ytimeen, ja monet löydökset korostavat samoja teemoja. Tärkeimpänä punaisena lankana on havaittu, että suhteen laatuun vaikuttavat eniten parisuhteen sisäiset vuorovaikutusprosessit – ei niinkään se, millaisia kaksi yksilöä ovat “ominaisuuksiltaan” irrallaan suhteesta. Esimerkiksi jättimäisessä 11 000 parin tutkimuksessa etsittiin tekoälyn avulla parhaita ennusmerkkejä parisuhdetyytyväisyydelle. Tulokset olivat valaisevia: kaikkein vahvin yksittäinen tekijä, joka ennusti suhteen onnistumista, oli kumppanin koettu sitoutuminen – toisin sanoen usko siihen, että “partnerini on aidosti täysillä tässä suhteessa mukana”. Jos molemmat osapuolet kokevat, että toinen on omistautunut ja luotettava, suhde seisoo vankalla perustalla. Tämän lisäksi muut merkittävät onnellisen unelmasuhteen rakennuspalikat olivat arvostuksen tunteminen (kokemus siitä, että kumppani arvostaa ja huomioi sinua) sekä molemminpuolinen läheisyys ja tyytyväisyys myös seksuaaliseen suhteeseen. Nämä parisuhteen sisäiset tekijät selittivät yhdessä lähes puolet parisuhdetyytyväisyyden vaihtelusta tutkimuksessa – mikä on huomattavan paljon, kun ajattelee ihmisten erilaista taustaa ja persoonia. Huomionarvoista on, että yksilöiden henkilökohtaiset piirteet (kuten luonteenpiirteet, sosiaaliset taidot tai vaikka aiemmat kokemukset) selittivät paljon vähemmän, vain noin viidenneksen tyytyväisyydestä. Tämä ei tarkoita, että kumppanin ominaisuuksilla ei olisi lainkaan väliä, mutta viesti on selvä: unelmasuhde luodaan yhdessä, vuorovaikutuksessa, päivittäisissä teoissa ja tunteissa. Se, millaisia me olemme yhdessä, on ratkaisevampaa kuin se, keitä olemme yksinämme.
Luottamus ja turvallisuus ovat parisuhteen kulmakiviä, joista myös tutkimus puhuu. Ilman luottamusta ei ole todellista perustaa rakkaudelle – ei ole sattumaa, että asiantuntijat pitävät luottamusta ehkä tärkeimpänä yksittäisenä tekijänä pitkäaikaisen suhteen onnistumisessa. Luottamus rakentuu rehellisyydestä, lupausten pitämisestä ja siitä, että molemmat tuntevat toisen olevan tukena hyvässä ja pahassa. Unelmasuhteessa kumpikin voi olla haavoittuva toisen edessä pelkäämättä hyväksikäyttöä tai petosta. Luottamuksen ohella kunnioitus on ratkaisevaa: miten puhumme ja kohtelemme toisiamme päivittäisessä arjessa. Psykologi John Gottman on pitkissä parisuhdeseurantatutkimuksissaan todennut, että kaikista haitallisinta suhteelle on halveksunnan sävy – se, että toista pilkataan, vähätellään tai kohdellaan ylemmyydentuntoisesti. Itse asiassa halveksunnan esiintyminen on yksi vahvimmista ennusmerkeistä avioerolle. Samoin jatkuva torjunta, mykkäkoulu tai vihamielinen kritiikki nakertavat läheisyyttä. Parisuhdepsykologia puhuu niin kutsutuista “neljästä tuomiopäivän ratsumiehestä” (the Four Horsemen of Apocalypse), joilla tarkoitetaan juuri kritiikkiä, puolustuskannalla olemista, tunnekylmää vetäytymistä sekä halveksuntaa – nämä kommunikaation tavat ennustavat vahvasti suhteen rikkoutumista, etenkin jos ne jäävät pysyväksi malliksi. Unelmasuhteessa pyritään kitkemään tällaiset toksiset toimintatavat ja korvaamaan ne ymmärtäväisyydellä, anteeksiannolla ja rakentavalla keskustelulla.
On hyvä huomata, että riidat sinänsä eivät erota onnellista ja onnetonta paria, vaan tapa, jolla erimielisyydet käsitellään. Tutkimusten mukaan onnellisetkin parit riitelevät – joskus jopa aivan yhtä paljon ja yhtä kiivaasti kuin onnettomat parit. Ero tulee siitä, miten riidoista palaudutaan ja mitä niistä opitaan. Onnellisessa suhteessa negatiiviset vuorovaikutushetket onnistutaan ennemmin tai myöhemmin korjaamaan positiivisilla: anteeksipyyntö, lohduttava halaus, kompromissin löytäminen tai vaikkapa huumori toimivat korjausliikkeinä, jotka estävät negatiivista kierrettä pahenemasta. Keskeistä on myös se, että myönteisiä tunteita pidetään yllä arjessa – pienet hellyydenosoitukset, kiitoksen sanat ja yhteinen ilo. Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että se kuinka rakastuneita puolisot olivat suhteen alussa ei ennusta suhteen pitkäaikaista onnellisuutta, vaan paljon tärkeämpää on, säilyvätkö positiiviset tunteet ja kiintymys ajan myötä elossa. Alun huuma väistyy luonnostaan, mutta unelmasuhteessa intohimo vaihtuu syväksi kiintymykseksi ja kumppanuudeksi, ei katkeruudeksi. Parhaat parit päivittävät jatkuvasti “tunnesuhdettaan” – he oppivat toisiltaan, kasvavat yhdessä ja pitävät huolta siitä, ettei yhteys katkea arjen paineissakaan.
Parisuhdepsykologian näkökulma tuo siis esiin, että unelmakumppani ei ole vain oikeiden piirteiden summa, vaan ennen kaikkea henkilö, jonka kanssa syntyy turvallinen tunneside ja toimiva arjen yhteistyö. Unelmasuhde rakennetaan tietoisilla teoilla: luottamuksen ansaitsemisella, arvostuksen osoittamisella ja konfliktien kunnioittavalla käsittelyllä. Se on lohdullinen ajatus – se tarkoittaa, että kuka tahansa tavallinen ihminen voi olla toiselle unelmakumppani luomalla yhdessä sellaista vuorovaikutusta, jossa molemmat voivat kukoistaa.
Käytännön vinkit unelmasuhteen rakentamiseen
Lopuksi on aika siirtyä teoriasta käytäntöön. Vaikka unelmakumppanin löytymisessä on mukana sattumaa ja kemiaa, unelmasuhteen rakentaminen on viime kädessä taitolaji. Seuraavassa on joukko käytännön vinkkejä, joiden avulla voit vahvistaa oman parisuhteesi laatua ja edellytyksiä kasvaa unelmasuhteeksi – nykyisen tai tulevan kumppanisi kanssa. Nämä neuvot pohjautuvat parisuhdetutkimusten keskeisiin löydöksiin ja voivat auttaa arjessa:
- Viestikää avoimesti ja kunnioittavasti: Puhukaa tunteistanne, toiveistanne ja huolistanne rehellisesti, mutta toista arvostaen. Vaali sävyä, jossa kumpikin kokee tulevansa kuulluksi. Erityisesti vältä halveksuntaa tai ivallisuutta, sillä ne ovat myrkkyä luottamukselle. Rakentava keskustelukulttuuri luo turvaa molemmille.
- Rakenna luottamusta arjen teoilla: Tee, mitä lupaat, ja ole johdonmukainen. Pienetkin teot – kuten sovitusta aikataulusta kiinni pitäminen tai salaisuuksien pitäminen salassa – vahvistavat viestiä, että olet luotettava. Muista myös luottaa kumppaniisi: osoita, että uskot häneen. Luottamus syvenee, kun molemmat näkevät toistensa olevan kallio, johon voi nojata.
- Näytä arvostus ja kiintymys: Älä oleta, että kumppani tietää rakastetuksi tulemisen. Sano ja osoita se! Päivittäinen kiittäminen, kehuminen ja hellyyden eleet pitävät yllä positiivista tunnesidettä. Tutkimusten mukaan toisen arvostaminen ja huomioiminen suojaavat suhdetta ja lisäävät tyytyväisyyttä. Kerro siis, mikä toisessa on ihanaa ja kuinka paljon arvostat häntä – jatkuvasti, ei vain vuosipäivänä.
- Priorisoikaa yhteinen aika ja läheisyys: Parisuhde on kuin tuli, joka hiipuu ilman polttoainetta. Järjestäkää säännöllisesti hetkiä, joina teette jotain mukavaa kahdestaan – olipa se treffi-ilta kodin ulkopuolella tai kotisohvalla yhteinen sarjamaraton. Myös seksuaalisesta läheisyydestä kannattaa huolehtia: intiimi yhteys vahvistaa ainutlaatuista sidettä välillänne. Fyysinen hellyys vapauttaa mielihyvähormoneja ja lisää läheisyyden tunnetta. Unelmasuhde kukoistaa, kun molemmat tuntevat itsensä rakastetuiksi sekä henkisesti että fyysisesti.
- Säilytä leikillisyys ja yhteinen ilo: Unelmakumppanin kanssa saa nauraa! Huumori ja leikillinen yhdessäolo keventävät stressiä ja lisäävät yhteenkuuluvuutta. Tutkijat ovat todenneet, että parit jotka hulluttelevat keskenään ja nauravat yhdessä, ovat tyytyväisempiä ja kokevat syvempää luottamusta. Älkää siis unohtako pitää hauskaa: pelatkaa pelejä, katsokaa komediaa tai muistakaa yhteisiä hauskoja muistoja. Jaetut naurunhetket ovat liima, joka sitoo teitä toisiinne.
- Olkaa tiimi – ei vastustajat: Muistakaa, että te kaksi olette samassa veneessä vastoinkäymisissä. Kun ongelmia ilmenee, hyökkäämisen sijaan ratkaiskaa niitä yhdessä. Tehkää kompromisseja: kummankaan ei tarvitse “voittaa” riitaa. Tavoite on, että suhde voittaa. Pyrkikää myös ymmärtämään toisianne (asettumalla toisen asemaan) sen sijaan, että puolustaudutte heti. Kun kumppani näkee, että yrität oikeasti ymmärtää hänen näkökulmaansa, syntyy luottamusta ja yhteishenkeä vaikeidenkin aiheiden käsittelyyn.
- Käsitelkää konfliktit rakentavasti: Riitoja ei voi täysin välttää, joten opetelkaa tapoja riidellä oikein. Vältä henkilökohtaisia loukkauksia ja yleistäviä syytöksiä (“sinä et koskaan…”). Pysy asiassa ja ilmaise tunteita käyttämällä minä-muotoa (“minusta tuntuu…”). Ottakaa aikalisä, jos tunteet kuumenevat liikaa – sopikaa jatkavanne keskustelua, kun molemmat ovat rauhoittuneet. Tärkeää on myös sovinnon teko: pyytäkää anteeksi, antakaa anteeksi ja sopikaa, miten toimitaan jatkossa paremmin. Tutkimusten mukaan onnistuneet korjausyritykset – kuten myönnytykset, lohduttavat sanat tai huumorin pilkahdus riidan lomassa – erottavat kestävät parit hajoavista. Konfliktin jälkeen tehkää tietoinen hyvittely: halaus, anteeksipyyntö tai jokin mukava ele palauttaa läheisyyden.
- Hyväksy realiteetit ja epätäydellisyys: Unelmasuhteessakin kaksi epätäydellistä ihmistä kohtaa arjen haasteet. Puolisosi ei tule koskaan olemaan täydellinen kaikilla elämän osa-alueilla – eikä sinun tarvitse ollakaan. Tärkeää on keskittyä olennaiseen: jakaako hän kanssasi tärkeät arvot ja tavoitteet, kohteleeko hän sinua hyvin ja tuotatteko toisillenne onnellisuutta enemmän kuin murhetta? Pienemmät “epäihanteellisuudet” on hyvä oppia hyväksymään. Kukaan ei elä jatkuvassa ruusunpunaisessa unelmahattarassa, ja jokainen pitkä liitto kohtaa ristiriitoja ja arjen tylsyyttäkin. Unelmakumppani onkin lopulta se, jonka kanssa nämä arkiset ja karikotkin puolet elämästä sujuvat – jonka vierellä nekin kannattaa kohdata.
Yhteenvetona: unelmakumppani ja unelmasuhde eivät ole taivaasta tipahtavia onnenlahjoja, jotka yksinkertaisesti joko löytyvät tai eivät. Ne ovat pitkälti yhdessä luotavia ja ylläpidettäviä. Psykologinen ja kulttuurinen ymmärrys auttavat suhtautumaan realistisesti kumppanin valintaan – tunnistamaan, mitkä toiveemme ovat aidosti tärkeitä ja mitkä kenties satua tai ulkoisten vaikutteiden luomia. Modernin deittailun viidakossa tarvitaan sekä avointa mieltä että vahvaa itsetuntoa, jotta omat arvot ja hyvinvointi eivät huku loputtomien vaihtoehtojen pyörteeseen. Ja ennen kaikkea, parisuhdepsykologian viesti on rohkaiseva: unelmasuhde rakennetaan tavallisin aineksin, kuten luottamuksella, läheisyydellä, leikkimielellä ja toisen arvostamisella. Kun nämä palikat ovat paikoillaan, kaksi epätäydellistä ihmistä voi yhdessä luoda jotain, mikä tuntuu lähellä täydellistä – oman, ainutlaatuisen unelmasuhteensa.
